Vaikka Pakistanin ajat ovat jo kaukana takana, niin jotenkin niihin törmää tuon tuostakin. Uutisissa toki toitotetaan Pakistanin tapahtumista ja pommeista jotka räjähtelivät ihan Suomi-talon lähelläkin. Tänään huomasin paikallislehden ravintolamainoksen. Espoosta näemmä löytyy Peshawar niminen Pakistanilainen luomuravintola! Mies tosin totesi, että hänellä ei kyllä ensimmäiseksi tulisi mieleen mennä sinne.

Sotilastarkkailuporukka on pitänyt suhteellisen tiiviisti yhteyttä ja olipa ilmassa jo tapaamisen järjestämistä. Yksi tarkkailija tuli meille niin läheiseksi, että pyysimmepä häntä toisen tyttäremme kummiksikin. Tässä vuoden sisällä todellakin perheemme luku ensin väheni talvella yhdellä. Koiramme jouduttiin lopettamaan pahan ja nopeasti edenneen luusyövän vuoksi. Kesällä täydennystä tuli kuitenkin suloisen tyttövauvan muodossa. Elämä siis jatkuu...