Pikku M:n kanssa laskemme joka päivä kuinka monta yötä on vielä isin saapumiseen. Eilen odotuksen kohteeksi tuli vielä polkumopo. Sellainen kolmipyöräinen, jota poljetaan etupyörässä olevista polkimista. Isi oli sellaisen ostanut Kotlista ja lähetti meille digikuvan sähköpostitse. Pikku M:aa naurattaa kovasti päivien laskeminen. Tai numerot ovat jo hallussa, mutta päivien nimet taitavat kuulostaa hassuilta.

Onneksi tekemistä on ollut riittämiin. Iltaisin päiväunien jälkeen menemme klubille joko uimaan tai sitten pomppimaan trampoliinilla. Tuntuu ettei aikaa meinaa löytyä enää perusruokaostosten tekemiseen. Se kun on täällä niin aikaa vievää. Ja tämä kuumuus vie vielä kaikki ruokahalut eli ruokaa pitää tehdä vähän väkisin ja syömäänkin pitää aina väkipakolla vääntäytyä. Kyllä ruoka meille kummallekin maistuu onneksi. Täytyy vaan yrittää muistaa juoda riittävästi. Tänä aamupäivällä huippasi aika kovasti ja epäilin sen johtuvan juomattomuudesta. Se on jotenkin vaikea muistaa.