Niin se vuosi sitten kuitenkin loppui aikanaan. Eilen kävin hakemassa väsyneen matkaajan kentältä kotiin. Lentoemojen lakko ei sitten onneksi kuitenkaan vaikuttanut lentoaikatauluihin, mutta Heathrown yhden kiitoradan sulkemisen vuoksi kone oli kuitenkin tunnin myöhässä. Huh, ihan on hieman epätodellinen olo, että todellako tuo ukko nyt ei enää lähde takaisin.

Kone tuli sen verran myöhään että pikku M ei ollut enää hereillä. Niinpä aamulla oli hyvin hellyttävä isän ja tyttären kohtaaminen kun tyttö availi silmiään aamulla ja huomasi isin vihdoin saapuneen. Sinne ne jäivät vielä halailemaan kun minä jouduin lähtemään töihin. Täytyy kyllä sanoa, että vuodessa ehtii pienen ihmisen elämässä tapahtumaan ihan peruskehittymistäkin niin paljon saati sitten tällaisessa erikoistilanteessa. Vuosi sitten pikku M ei esimerkiksi puhunut kovinkaan paljon lisäksi ei silloin vielä ymmärtänyt asiayhteyksiä ollenkaan. Käytännön asioissa on tullut myös suuria muutoksia. Vuosi sitten imetin tyttöä vielä parikin kertaa vuorokaudessa samoin tyttöä ei kiinnostanut potat ja pytyt yhtään ja vaippaa siis käytettiin koko ajan. Nyt on täysin vieraannuttu tissistä ja vaipoista. Kielellisesti tyttö on tehnyt aivan hirveän harppauksen. Oleskelu Islamabadissa kehitti englanninkielen taitoja ja jotenkin samalla suomenkieli myös kehittyi isoilla harppauksilla. Tuloksena se, että nyt suomenkielessä tulee jo vaikeita lauserakenteita ja erikoissanoja ja lisäksi englannista joitakin sanoja muistetaan edelleen. Onneksi meillä oli mahdollisuus mennä mukaan edes osaksi aikaa Islamabadiin ja miehellä kuitenkin suhteellisen usein noita lomiakin oli, muuten olisi kyllä jäänyt niin paljon enemmän paitsi tyttärensä kehityksen seuraamisesta.

Meillä kuitenkin pieni erikoistilanne vielä jatkuu päällä kun asumme miehen anoppilassa viikon verran ennen kuin pääsemme muuttamaan uuteen, omaan (tai siis pankin) kotiimme :)