Mies kirjoitteli että hänen räkätautinsa alkaa olemaan voiton puolella. Ei enää palella ja räkäkään ei lennä. Sairastaminen yhteismajoituksessa, teltassa ja kaukana kaikista läheisistä on toki tylsää. Siellä lasketaankin jo päiviä loman alkamiseen.

Eilen olivat ajelleet kaupungilla ja yritettäneet kaydä basaarissa. Ogelmaksi muodostui se, etta ei ole enaa mitaan basaaria. Tänään sitten ovat taas tarkkailutehtävissä ja käyvät sillalla (Chaoti bridgea), jossa ennen järistystä avattiin kymmenien vuosien tauon jälkeen bussiliikenne Pakistanin ja Intian välillä. Tie sinne on kuulemma ihan hyvässä kunnossa. Heillä on nimittäin ajoittain ollut ongelmia liikkumisten kanssa sillä järistyksen jälkeiset mutavyöryt/kivivyöryt ovat rikkoneet ja tukkineet teitä tuolla alueella aika laajasti.

Myös täällä kotona pikku M on taudin kourissa. Flunssa kovalla yskällä ja vetisellä nenällä ja kuumeella höystettynä. Tauti onkin niin kovasti iskenyt hoidossa, että eilen siellä oli vain yksi lapsi ollut hoidossa. Loput 10 olivat tämän hirmuflunssan uhreina kotona.

Sain onneksi hoidettua viisumihakemukset maanantaina eteenpäin ennen sairastelun alkua. Oli tylsää jonotella postissa, kun kaikki jouluintoiset olivat hoitamassa joululähetyksiään. Eipä tainnut niitäkään ilahduttaa kun vihdoin pääsin kassalle ja asian hoitamisessa meni tovi jos toinenkin. Piti kirjata kirje ja ostaa kansainvälisiä postikuponkeja takaisin lähetystä varten ja selvittää että kuinkahan paljon niitä tarvitsisi ostaa.