Äitini on opettanut, kuten otsikkokin osoittaa, positiivista ajattelutapaa. Sitä todella välillä tarvitaan. Tunteet tuntuvat menevän vuoristorataa. Olen kait tottunut että asiat pitää suunnitella hyvin, koska hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Nyt eteen vain välillä tulee asioita, joita ei voi etukäteen suunnitella. Eniten tällä hetkellä selvästi stressaa jo vuoden päästä edessä oleva asunnon etsintä täältä Suomesta. Kuulostaa ehkä typerältä, mutta mulle omakoti vain on tärkeä juttu.

Sen sijaan paljon on myös asioita saatu järjesteltyä. Rahtilaatikot eivät lähteneetkään vielä nyt syyskuussa vaan vasta ensi viikolla lokakuun alkupäivinä. Vielä on siis aikaa muutama päivä miettiä mitä sinne Pakistaniin lähettäisi jo valmiiksi. Kaikki mielestäni tärkeät olenkin jo pakkaillut mutta ainahan sitä voi vielä jotain pientä keksiä mukaan lähetettävää. Viisumihakemuksen epäselvät kohdat on selvitetty. Minä allekirjoitan tytön hakemuksen ja laitan viittauksen tytön ikään. Tytön passi on haettu ja sen pitäisi tulla lähipäivinä postin mukana. Varasto on varattu ja käyty jo katsastamassa. Samoin asuntomme on saanut uuden asukkaan. Hän vastaanottaa asunnon jo hieman ennen vuokrasopimuksemme loppumista, joten saamme hieman hyvitystä viimeisestä vuokrastakin. Lisäksi kauppasimme  uudelle asukkaalle meidän tiskikoneen.

Hieman olen kantanut myös huonoa omaatuntoa siitä, että tyttö retuutetaan uuteen hoitopaikkaan vain 2,5 kuukautta ensimmäisessä hoitopaikassa olon jälkeen. On viihtynyt todella hyvin perhepäivähoitajalla tuossa ihan lähellä. Matkaa äitini luota tuonne vanhaan paikkaa on vain turhan paljon. Onneksi uusi hoitopaikka yksityisessä päiväkodissa vaikuttaa oikein mukavalta, pieneltä ja kaikin puolin toimivalta. Soitin sinne sopiakseni tutustumiskerroista ja sain kuulla, että pienten ryhmästä oli juuri kolme lasta siirtymässä isompien ryhmään eli lapsia olisi hieman tavallista vähemmän näin aluksi. No sehän sopii paremmin kuin hyvin, että tytöllä on aikaa sopeutua paikkaan.

Osoitteenmuutokset tuonne äidin luokse olen tosiaan saanut hoidettua. Joka paikkaan mitä nyt vain muistin on ilmoitettu ja posti pitäisi sinne kääntyä kuun puolivälin huitteilla. Ainoa isompi asia jota ei ole vielä hoidettu on vakuutukset. Olen kyllä niistä jo soitellut, mutta homma ei ihan olekaan niin yksinkertainen kuin luulin. Kotivakuutus muutetaan tavaravakuutuksen tyyppiseksi, jolloin varastoidut tavarat on turvattu. Tosin kotivakuutuksen irtisanominen saattaa johtaa lapsivakuutuksen hinnan nousuun. No se lienee murheista pienimpiä. Mutta erikoista oli, että edes vakuutusyhtiössä eivät osanneet sanoa vaikuttaako se vai ei. Nyt pitäisi vielä päättää, että millä summalla nuo tavarat tai irtaimisto vakuutetaan. Toinen ongelma on matkavakuutus, joka tässä tapauksessa pitää ottaa ensinnäkin yli sen oletetun maksimi 3 kuukauden. Lisäksi Pakistan on sen verran eksoottinen/kaukainen maa, että sekin vaikuttaa vakuutuksen sekä se milloin sen vakuutuksen ottaa. Elikkä tarjouksia vakuutusyhtiöistä voi kysyä vasta kun tietää kutakuinkin tarkalleen kuinka kauan matka kestää ja milloin se alkaa ja päättyy.