Huomenna meidän piti mennä YK:n järjestämälle kaupunkiajelulle Islamabadiin ja Rawalbindiin. Reissu olisi kestänyt puolipäivää eli 4-5 tuntia ehkä enemmänkin riippuen ruuhkista. Peruin sen sitten viimehetkellä, koska laskeskelin, että en tulisi siitä juurikaan nauttimaan kun pikku M olisi mukana. Siis siitä syystä, että tyttö ei kuitenkaan jaksaisi keskittyä ikkunasta tuijotteluun noin pitkäksi aikaa ja minun sitten pitäisi yrittää keksiää viihdykkeitä rassukalle. Päätin siis säästää meidän kummankin hermoja. Toisekseen lähtö olisi ollut aamulla jo klo 8, joka on tällä hetkellä meille ihan liian aikainen kellon lyömä.

Eilen vietimme koulussa vihdoin akaisemmin perutun Pakistan Dayn juhlan. Lapset heiluttivat Pakistanin vihreävalkoisia lippuja ja lauloivat ja loruttelivat. Päätteksi oli nyyttäriperjaatteella evästä tarjolla. Oikein mukava tapahtuma ja tulipa vihdoin tavattua muitakin vanhempia vaikka useimpiin olenkin jo tutustunut. Pikku M ei juuri osallistunut sen jälkeen kun huomasi minut siellä yleisön joukossa. Juoksi heti syyliini istumaan eikä suostunut menemään takaisin. Loruteltiin ja heiluteltiin sitten yhdessä siinä penkillä.