Perjantain kotimatka jännittää jo monella tapaa. Ensinnäkin meillä ei ole voimassa olevaa Pakistanin viisumia. Olemme sitä kyllä hakeneet, mutta täällä toimitusajat ovat enemmänkin kuukausissa kuin viikoissa laskettavissa. Outoa sinänsä sillä  kun haimme turistiviisumia Tukholman konsulaatista, tuli viisumi alle kahdessa viikossa perille. Luulisi kuitenkin, että viisumittomuus ei tuottaisi suurempia ongelmia maasta poistuessamme. Joka tapauksessa kansalaisuutemme on käsittääkseni aika kovassa huudossa täällä ja olen kuullut että Suomalaisia on jopa päästetty maahan ilman kunnon viisumia kunhan on ollut esittää sitten muita dokumentteja, että viisumia on haettu tms.

Toisekseen näyttää siltä, että matkalaukun vetävyys on rajallinen. Tuliaisia tuli ostettua jonkin verran ja sen lisäksi vaatetusta pitäisi varata niin, että pärjäämme heinäkuuhun asti, jolloin mies on tulossa Suomeen seuraavan kerran. Tämä tarkoittaa vaatetusta lämpimämmistä kevätvaatteista aina hellevaatteisiin asti. Koska tyttö tulee alle kaksi vuotiaan oikeudella sylipaikalla, ei meillä ole kuin yhden ihmisen matkatavaralimiitti eli 23 kg. Tiukkaa tekee eli täytyy todella yrittää karsia kaikki turha pois.

Kolmannekseen yritän kuumeisesti keksiä tekemistä tytölle, että saan häntä viihdytettyä sylissäni koko matkan ajan. Lähtö täältä Suomi-talolta on Suomen aikaa klo 3 ja Suomessa olemme perillä toivottavasti klo 21. Jos oikein tarkkoja ollaan niin reilu puolet ajasta eli noin 11 tuntia tulee lentoa ja sitten loppu onkin odottelua. Täällä päässä kentällä kannattaa olla hyvissä ajoin eli varaamme reilusti yli kaksi tuntia kentälle. Myös Lontoon päässä on lähes neljän tunnin vaihtoaika. No mutta tällaista se reissaaminen on täältä kaukaa sinne lähelle.

Vielä yksi pieni jännityksen paikka on säätila. Mieshän matkusti silloin tammikuussa noin 60 tuntia Suomeen, kun täällä päässä oli kova ukkoskuuro eikä Lontoon kone päässyt edes laskeutumaan tänne kentälle. Kuurot täällä ovat siis rajuja. Pilviä tänne on muutamana iltana jo kerääntynyt paljon ja olemme nähneet salamointiakin, mutta aivan päälle tuo ei vielä ole tullut.

Työpaikallekin jo ilmoitin, että maanantaina nähdään ins Allah. Lisäksi pikku M:n tarhapaikka on varmistettu ja kaikki pitäisi olla ok. Johtajatar jopa oli äitini kanssa pohdiskellut, josko pikku M pääsisi enkku ryhmään jo syksyllä. Hänellä kuitenkin tuo englannin ymmärrys ja puhe on jo kivasti kehittynyt. Kovasti on myös itsenäinen ja osaa pukea eli voisi hyvinkin sopeutua yli 3v. ryhmään. Tosin kun vielä oppisi kuivaksi niin edellytykset olisivat loistavat. Mutta katsotaan sitten ajan kanssa kuinka käy...