Torstaina illalla kävimme kävelyllä läheisellä kauppa-alueella ja siellä oli paljon väkeä liikkellä - ja kaikki miehiä. Teimme aika pikaisen visiitin ja palasimme suorinta tietä kotiin. Eihän siinä sinänäsä mitään mutta tuli epämielyttävä olo. Kotia kohti tullessa talon edessä oli alakerran vuokraisäntä perheineen ja jäimme turisemaan heidän kanssaan. Pikku M tykkäsi leikkiä perheen teini-ikäisen tyttären kanssa. Pyysivät vielä teelle sisälle ja niinpä vietimme mukavan illan Pakistanilaisessa perheessä. Tarjosivat teetä ja keksiä ja lapsille karkkia. Puhelimme mm. Suomen säästä ja miten selviämme näistä hirveistä pakkasista. Samaan syssyyn esittelivät asuntonsa ja kertoivat oman historiansa. Ovat asuneet vasta kolme vuotta Pakistanissa ja tehneet sitä ennen lähes 30 vuoden uran arabimaissa. Lisäksi juttelimme etu- ja sukunimistä. Heillä etunimellä on aina jokin merkitys mutta sukunimi on vain nimi. Meillähän se on juuri päinvastoin.

Perjantaina aamupäivällä kävimme vihdoin äänestämässä. En kyllä varmasti enää pääse niin hienoihin puitteisiin äänestämään. Itse äänestyskoppina toimi toimistohuone, jossa pääsi ihan pöydän ääreen äänestämään. Muodollisuuksien jälkeen oli tietenkin pullakahvit. Juttelimme niitä näitä lähetystön ihmisten kanssa. Kertoivat hauskoja tarinoita siitä miten ja minkälaisia ihmisiä siellä on käynyt äänestämässä ja millaisten matkojen takaa. Mm. ensimmäisellä kierroksella siellä kävi joku helikopterikyydillä äänestämässä.

Päivällä kävimme katsomassa yhtä lastentarhaa. Chileläisen tarkkailijan vaimo lähti sitä esittelemään. Hänen nuorin poikansa on ollut siellä parisen viikkoa hoidossa. On ollut tyytyväinen hoitoon. Tarkoitus olisi kyllä käydä katsomassa muitakin ihan vertailun vuoksi.

Pikku M:n päiväunien aikana skypetin kotiSuomeen puolisentoista tuntia ja illalla kävimme vielä YK-klubilla Syömässä. Paljon ohjelmaa yhdelle päivälle.