mutta haiskoon. Olen äärettömän ylpeä tämän päivän saavutuksistani!

Ensinnäkin aloitin aamulla epätoivoisen auton etsinnän. Tavoitteeni edullinen, hyvä, uusi ja toimiva auto. Heh, kuulostaa mahdottomalta. Soitin ensimmäiseen saamistani numeroista. Kysyin käypää hintaa pienelle vuokra-autolle ja yllätyin alhaisesta hinnasta. Se oli 1000 rupiaa (noin 15 euroa) alhaisempi kuin tutuilta tekemäni gallupin mukaan halvin vuokra. Tosin ongelmaksi muodostuivat takapenkin turvavyöt, joita ei täkäläisissä autoissa ole. Kävin vielä päivällä liikkeessä paikan päällä, mutta heillä ei ollut näyttää sitä autoa vielä. Tässä vaiheessa aloin empimään. No myyjät sanoivat auton olevan hyvä ja uusi, vuoden 2005 mallia. Lisäksi vuokrahintaan kuului jo vakuutuskin. Turvavöistä lupasivat vielä tiedustella. Sanoin tarvitsevani auton jo illalla. Lupasivat soittaa klo 18, mutta pelkäsin pahinta. Täällä kun kaikki on ins Allah. Jäin jännityksellä odottamaan kuinka naisen käy :)

Vielä meni aikaa kopioiden ottamisessa. Vaativat henkkarikopioita vuokrafirmaan sekä minulta että mieheltäni (jolla ei ole mitään tekemistä vuokrauksen kanssa, mutta olemmehan muslimimaassa...) sekä autokuskilta. Kopiofirmassa tai paremminkin kojussa ei onneksi ollut jonoa.  Lisäksi kävin varoiksi ostamassa ruokaa, jos autottomuus sittenkin jatkuisi pitempään.

Iltapäivällä korealainen tuli hakemaan autoaan. Oli tyytyväinen eikä edes tarkistellut autoa mahdollisten naarmujen tai kolhujen takia. Huh, nimittäin epäilen, että meidän kuski oli johonkin toheloinut ja naarmuttanut pelkääjän puolen ovea. Minun aikana autoa ei nimittäin kyllä kolhittu. Toivottavasti ei reklamoi asiasta myöhemminkään. Huvittavaa oli, että hommasin tänään myös töitä yhdelle paikalliselle. Tämä korealainen nimittäin tarvitsi itselleen kuskia ja minäpä kätevänä suosittelin sille meidän kuskin serkkua, joka siis kävi helmikuussa tuuraamassa meidän kuskia viikon verran. Lisää meriittejä siis tälle päivälle :)

Autokauppiaiden puhelinsoitoa ei kuulunut kuuteen mennessä mutta 10 yli kuusi soi ovikello ja siellähän se myyjä oli auton kanssa. Ja minkälaisen auton. Uuden uutukaista hohtava valkoinen Daihatsu Cuore. Tilava kuin mikä verrattuna suosittuun paikalliseen Suzuki  Mehraniin, jollaisen luulin niin edullisella hinnalla saavani. Valitettavasti autossa ei vieläkään ole takana turvavöitä, mutta lupasivat loppuviikosta ne hoitaa. Kirjoitimme sopimukset ja niinpä meidän autottomuus kesti kaikkiaan neljä tuntia!!

Iltapuhteiksi vielä kävin kiinnittämässä turvaistuimen etupenkille, johon se tosiaan mahtui heittämällä ja vielä taaksekin mahtuu istumaan :) Tavoite saavutettu ja vielä ylitetty maassa jossa minkään asian hoitaminen ei pitäisi tilastojen mukaan onnistua alle vuorokaudessa.

ps. Kotona oma auto varmastikin tuntuu laivalta näiden kirppujen jälkeen ;)