Sen lisäksi, että olen saanut viettää lähes koko heinäkuun taas kahdestaan tyttären kanssa kuten viimekin vuonna, on maailmalta kantautunut paljon surullisempia uutisia, kuin omat pienet murheeni. Miehen kolleegan kuolema Libanonissa toki niistä inhottavin. Kyllä oli pala kurkussa monta päivää tuon tapahtuman jälkeen, vaikka tuolla Pakistan/Intia suunnalla suhteellisen rauhallista on ollutkin. Mitä nyt siellä Bombaissa vähän räjähteli ja pari sataa ihmistä kuoli. Toki se oli Intiassa mutta niin kaukana New Delhistä ettei sitä jaksanut edes noteerata. Nuo rajähdykset kyllä lisäsivät turvallisuusriskiä niin Kashmirin alueella (etenkin Intian puolen pääkaupungissa Srinagarissa) että New Delhissäkin, mutta ei vaikuttanat miehen töihin mitenkään.

Näiden yleismaailmallisten ongelmien lisäksi miehellä myös ehti pyöriä tässä maatakaatava vatsatauti. Oli joutunut yöpymään toimistolla, koska varoaika vessaan lähdöllä oli laskettavissa sekunneissa. Meni onneksi parissa päivässä ohi.