Viimepäivät on saatu paistatella lämpimässä niin New Delhissä kuin Espoossakin. Erona vain se, että mies valittelee tuskaista kuumuutta ja minä taas ylistän kun viimein on kuuma. Takapihalle on viritetty uima-allas pikku M:lle ja minä olen lueskellut päivän postit ulkona auringonpaisteessa. Mies taas on yrittänyt uhmata luontoa ja käynyt lenkillä. Hiki kuulemma lensi niin lenkillä kuin vielä tunteja lenkin jälkeenkin. No taitaa tämän jälkeen pysytellä kevyesti vain golfin parissa.

Yhteiseen reilun viikon lomaan on vielä pari viikkoa aikaa. Yhteistä tekemistä ei silti ole voitu kauheasti suunnittella sillä mies elättelee toiveita työhaastatteluun pääsystä. Eiköhän nuo mahdolliset haastattelut tässä pitäisi lähiaikoina varmistua niin voimme miettiä mitä sitä voisi tehdä. Viikkoon tuskin kannattaa hirveästi aktiviteettaja änkeä, että hieman kerkee rauhoittumaan ja vain olemaankin.

Hieman ankealtahan se tuntuu että puol toista kuukautta olemme erossa ja sitten vain reilun viikon vietämme aikaa yhdessä ja taas on edessä parin kuukauden ero. Vielä en laske päiviä, mutta onneksi olemme jo reilusti yli puolenvälin tätä vuotta. Kyllä nyt alkaa jo tämä erossa olo ottamaan päähän. Ensi kerralla varmistan, että vietämme samassa maassa koko vuoden (tai mikä se aika sitten ikinä onkaan).