On kiva havaita että yhteydet Pakistanin ja Suomen välillä kaikesta huolimatta toimii. Mies on soitellut lähes joka ilta ja halpaa lystiäkin se vielä on. Hieman on heikko linja mutta kun dollarilla puhuu 10 minuuttia niin siihen hintaan jaksaa korottaa ääntäänkin. Sähköpostikin tavoittaa, jos tutut haluavat kysellä kuulumisia suoraan (tai kertoa omista kuulumisistaan :) ). Piristäviä viestejäkin tarvitaan kuten eilisisen jälkeen, mutta siitä vasta lopuksi lisää.

Lennot sujuivat siis hyvin. Finnair oli omaan luotettavaan tapaansa tunnin myöhässä, Emirates tarjosi upeat lentopuitteet ja Pakistanin paikallinen lento oli hieman erikoinen. Tuossa Pakistanin eteläosasta Karachista lähteneellä lennolla lentoemot oliva jotenkin yllättävän ripeitä tarjoilun kanssa. Tai niin M ainakin tuumi. Totuus paljastui aamupalan kuluessa, kun ympärillä kaikki paikalliset vain tuijottivat "kuola valuen" M:n ateriointia. Niin tosiaan aurinkohan oli jo noussut ja Ramadan käynnissä. Huomionarvoista on myös se, että eivät ole siellä vielä keksineet deodoranttia.

Ensimmäisten päivien aikana M tutustui pääesikuntaan Rawalpindissä, pääkaupunkiin Islamabadiin sekä tietenkin kulttuuriin. Liikenne on vasemmanpuoleinen ja kaiken lisäksi aivan hullua ja lähes kaikki kuskit ovat kaistapäisiä. Ei kuulemma tulisi mieleenkään itse lähteä liikenteeseen. Suurin riski satuttaa itseään tai jopa kuolla on ehdottomasti liikenteessä.

Pääkaupunki on siis palautunut tuosta pääjäristyksestä melkein täysin. Suurella osalla asukkaista on ainakin joku tuttu menehtynyt tai kateissa. Öisin on kuulemma vielä jälkijäristyksiä, mutta M ei ole niitä edes huomannut. On vaan jälkikäteen saanut tietää että jopa 6 richterin järistyksiä on mitattu. Nähtävästi ovat niin nopeita tai näin hän ainakin asian selitti.

Suomalaisiin työkavereihin tutustuessaan selvisi, että eräällä toisella sotilastarkkailijalla on saman niminen tyttö kun meidän tyttö on. Tosin tuo M on vasta 3 kk:n ikäinen, mutta olisi myös näillä näkymin tulossa keväällä piipahtamaan Pakistaniin. Tutustuttu on myös paikallisiin matto- ja huonekalukauppiaisiin sekä vuokraisäntään. Vuokraisäntä oli tarjonnut hyvät paikalliset pöperöt ja ei edes vatsa kuulemma mennyt sekaisin.

Työrintamalla ensimmäinen viikko menee perehdytyksessä. Nyt loppuviikosta M lähtee sitten ensimmäiselle asemalle Rawalakotiin. Aluksi määränpää oli siis Domelin asema Muzaffarrabadin liepeillä, mutta järistys oli tuota rakennusta runnellut (seinät vinossa ja katto lysyssä), joten paikka vaihtui. Asemilla tehdään tarkastuksia paikallisiin armeijan joukkoihin, tiepartiointia jos teiden kunto sen vaan sallii sekä mahdollisesti muitakin tiedustelumatkoja. Tästä aiheesta varmasti lisää kunhan hommat siellä lähtevät käyntiin.

Sitten vähän ikävämpiin uutisiin. Jätä lukematta jos katastrofiuutisten vatvominen vie yöunet. Eilen M oli kantamassa ruotsalaisen perheen arkkuja viimeiselle matkalle. Perhe oli lopulta löydetty kerrostalon raunioista aivan kellarista asti. Lohdullista oli kuulla, että olivat kuolleet heti. Eivät siis joutuneet odottamaan pimeässä ja kylmässä mahdollisia pelastajia. Isä ei ollut pystynyt kantamaan kuin pienimmän tyttärensä koneeseen. Kaikkiaan vajaa 50 henkeä oli tilaisuudessa läsnä. Lähinnä pohjoismaalaisia. Illalla M oli puhelimessa vaisu ja samoin minä. Luonto on taas näyttänyt voimansa.